Do You Feel My Love / Eddy Grant

 

 

Guyanan suurin lahja musiikkimaailmalle lienee Eddy Grant. Nyt 62-vuotias Grant on luonut uraansa jo 60-luvulta lähtien, aloittaen iso-britannialaisen The Equalsin riveissä ja sittemmin myös soolouralla, jota jatkaa edelleen. Mies tehtaili 70- ja 80-lukujen taitteessa läjän hittejä, joista oma suosikki on Living on Frontlinen ohella Do You Feel My Love vuodelta 1980.

Eddy Grantin musiikkia on monesti virheellisesti kuvailtu reggaeksi, jonka takia miehen musiikkia oli lähes jokaisella “Reggae Hits”–kämäkokoelmilla. Kyllähän herran musiikissa on reggae pohjavireenä, mutta pääsääntöisesti se on kyllä silkkaa poppia. Tosin paikoittainen särökitaroiden käyttö kallistaa Grantin letkeää ja tarttuvaa musiikkia myös rockin puolelle. Tässä suhteessa Do You Feel My Love on tyypillinen Grant-biisi, jotka kelpaa varsinkin näin kesän alkaessa kuunnella.

Creatures from the Grave / Abysmal Grief

Tällä kertaa annetaan puheenvuoro vainajille. Creatures from the Grave on varsinaista hautausmaa boogieta; keskiyön luurangot nousevat haudoistaan lyömään tahtia reisiluilla kalloa rumpuna käyttäen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Abysmal Grief soittaapi doom metallia, jossa on se pakollinen kourallinen stonerin tarttuvuutta ja groovea. Kun käy ilmi, että yhtye on italialainen ja sitä verhoaa, mikäs muu kuin mystinen okkultismin verho, ei voida mennä vikaan. On varmasti selvää, että bändin vaikuttajina ovat toimineet sellaiset, myöskin italialaiset nimet kuten Jacula tahi Paul Chain. Creatures from the Grave sisältyy yhtyeen samannimiselle debyytti LP:lle, jonka CD-versiossa on mukana edellinen Mors Eleison -MLP. Italialaiset ovat aina taitaneet mystisen rockin ja zombie-leffojen salat, eivätkä nytkään tee poikkeusta. Uusi albumi Misfortune julkaistiin reilut puoli vuotta sitten, ostoslistallahan tuo onkin keikkunut jo liian kauan.

Kolmen kuusen kylä / Charisma

 

Kuhmo on alle kymmenentuhannen asukkaan kokoinen “kaupunki” Kainuussa. Se sijaitsee melko pitkälti keskellä Kainuun korpea, mutta on sieltä muutama bändikin ponnistanut. Tämän merkinnän kannalta tärkein kuhmolainen orkesteri on metallista rockia (tai rockaavaa heavy metallia, ihan miten vain) soittava Charisma.

 

Kuhmolainen Charisma osoittaa Kolmen kuusen kylä -biisillä “rispektiä” kotipaikkaansa kohtaan. Sanoituksissa kritisoidaan Kuhmoa melko kärkkäästi argumenteilla - jotka sopivat lähes jokaiseen Suomen kuntaan – mutta myös tunnustetaan siellä lepäävät juuret. Charisman viha/rakkaussuhde Kuhmoon on kovin ilmeinen.

Biisi ilmestyi alunperin Charisman Roots Rock Deep-EP:llä, joka julkaistiin vuonna 2005 ja jonka kannessa oli Kuhmon vaakuna. Kolmen kuusen kylä oli Charisman ensimmäinen biisi, joka oli suomenkielinen. Sittemmin bändin laulukieli vaihtui kokonaan englannista suomeen.

Rise from Hell / Spiritus Mortis

Tämän kertainen kappale musiikkia kumpuaa helvetin syövereistä. Melkolailla traditionaalista doom metallia jäystävä Spiritus Mortis esittelee itsensä virrellä nimeltä Rise from Hell. Tämä herrojen eponyymiltä debyyttialbumilta kotoisin oleva kappale on saanut jo pienoisen klassikon maineen yhtyeen fanien keskuudessa ja näkyyhään tuo keikkojen settilistoissakin. Virren kuorruttelee Reverend Bizarresta tuttu Albert Witchfinder, jonka laulusuoritukset kappaleen lopussa ovat varsin hyytäviä. Nykyisin Albert toimiikin SM:n täyspäiväisenä laulajana ja kyseistä kappaleesta on tehty uusi, hitaampi versio, joka ei mielestäni yllä aivan alkuperäisen tasolle, joskin toimii myöskin vallan mainiosti.

Oma versioni levystä on neljän lafkan yhteisjulkaisuna ihmisten ilmoille saatettu komea gatefold tupla-LP versio, jossa on bonuksena myöskin mainio Demo 2000. Firebox julkaisee, ellei ole julkaissutkin, levyn vielä kerran uudelleen CD-muodossa, remasteroituna, uudella kansikuvalla ja neljällä bonuskappaleella.

The Shining / Black Sabbath

 

 

Tähän sopisi sama pohjustus kuin Headless Crossia käsittelevään merkintään. Merkittävimpänä erona onkin se, että The Shining on vuoden 1987 The Eternal Idol -levyltä, joka oli Black Sabbathin ensimmäinen levytys Tony Martinin kanssa.

Tämä biisi on soinut päässäni viimeiset pari päivää: paikasta, ajasta ja tilanteesta riippumatta. Tarkennuksena pitää todeta, että pääasiassa alussa oleva, Tony Iommin määrätietoisesti ja ammattimaisesti soitettu kitarointi on saanut “eniten soittoaikaa” kalloni sisällä. Itse pääriffi ei ole maailmoja mullistava, mutta onpahan Iommia monesti sanottu heavy metal-riffin isänä.

Ja mitä itse The Eternal Idol –albumiin tulee niin eihän se aivan Headless Crossin veroinen ole. Martinhan astui remmiin vasta silloin, kun The Eternal Idol oli lähes valmis. Biisistä on olemassa myös Ray Gillenin – joka siis oli Martinia edeltävä vokalisti - tulkitsema versio.

Oma laulu ei leia ma üles / Metsatöll

Tämänpäiväinen biisi on virolaisen kansanmusiikkia ja metallia yhteennaittavan Metsatöllin Oma laulu ei leia üles. Itse yhtyeen nimi merkitsee sutta ja kappaleeseen todennäköisesti liittyy isänmaallisia teemoja, nettisanakirjat eivät asiaa valoittaneet. Huomasin eilen television ohjelmatarjontaa selaillessani sellaisen - tietenkin virolaisen - sarjan kuin Viro - Tuulten pieksämä maa. Hieman erikoista kyllä, Oma laulu ei leia üles soi tuon ohjelman tunnusmusiikkina. Itse sarja kertoo ilmeisestikin Viron lähihistoriasta; kyseisessä jaksossa punaiset nousivat valtaan, mikä aiheutti paljonkin kärsimystä. Kanavana taisi olla Teema. Jotenkin tuosta sarjasta tuli mieleen vähän aikaa sitten esitetty Venäläinen Rikos ja rangaistus TV-sarja; molemmissa on käytetty hillittyä värimaailmaa ja ne ovat poikkeuksellisen tyylitietoisia pätkiä. Kulttuurielämä tuntuu Eestissä olevan muutenkin paremmalla tolalla kuin meillä Suomessa; Metsatöllin kaltaisia yhtyeitä ilmeisesti arvostetaan enemmän, ne ovat pitäneet näppinsä erossa kaupallisuudesta ja perinteitäkin vaalitaan aivan toisella tapaa kuin täällä.

Kappale on julkaistu yhtyeen Terast mis hangund me hinge 10218 [2005] lätyltä, joka sisältää uudelleen nauhoitettua materiaalia vuoden 1999 saman nimiseltä omakustanteelta yhdellä uudella kappaleella höystettynä. Se uusi virsihän on juurikin tämä kyseinen kappale, jota tässä onkin jo ruodittu.

Headless Cross / Black Sabbath

Tulipahan taannoin herutettua tätä biisiä (ja Tony Martinin aikaista Black Sabbathia muutenkin) Kanerwalan ylläpitäjän kanssa saunaillassa, ja muukin oli märkänä kuin pelkkä pyyhe.

Black Sabbath julkaisi vuosina 1987 - 1996 viisi albumia Martinin kanssa. Näistä järjestyksessä toinen (ja paras) oli vuonna 1989 julkaistu Headless Cross, jonka nimibiisi on levynsä parhaimpia biisejä. Tunnelma on synkkä, kuu täysi ja Sabbath toimii bändinä parhaiten vuosiin. Mainittakoon nyt vielä erikseen, että bändin tuolloin tuoreimpana jäsenenä on legendaarinen Cozy Powell.

Tiedetään, nyt olisi ajankohtaista kuunnella Dio-aikakauden Sabbathia. Sen olen tehnytkin, mutta olen edelleen sitä mieltä että Martin on Sabbath-vokalistina aliarvostettu. Headless Cross ei ole ainoa tutustumisen arvoinen biisi albumiltaan, eikä Headless Cross –albumi ole suinkaan ainoa hyvä Martin-Sabbathin levytys.

Warrior and Man / Carved in Stone

Carved in Stone on saksalaisen Ilona Jeschken alias Swsawan sooloprojekti. Swawa tunnetaan myös "viikinki"metallia soittavan Taunusheimin syntetisaattorin soittajana ja naisäänenä. CiS operoi kuitenkin akustisella kentällä; musisointiaan voisi kuvailla aika pitkälle neofolkiksi. Jonkinlaista samankaltaisuutta voidaan havaita brittein saarten new age -teemoja viljelleisiin folk-yhtyisiin 1960 ja -70 luvuilta, miksei tämänkin päivän mystisisiin folk retkueisiin.

Itse kappale kertoilee ihmiskunnasta, joka jo muinaisina aikoina myi sielunsa rahalle ja maineelle saaden kaiken olennaisen ja hyvän elämässä unohtumaan. Kaiken takana välkkyy kuitenkin pieni toivon kipinä siitä, että todellista ja jaloa ritarimieltä on kuitenkin vielä jossain olemassa. Kaikki tämä kerrotaan fantasiamaailmaan rakennetun tarinan kautta. Veisu löytyypi Hear the Voice nimiseltä debyyttialbumilta [2004].

Tämä hetki ja tulevaisuus / Ratsia

 

Töttöröö! Nyt on tällä päiväkirjalla kaksi kirjoittajaa, kun minä –Piparnakkeli - kirjoitan myös. Kaikkien muiden kiireiden ohella minulla on aikaa kirjoittaa pari sanaa aina satunnaisista, itseäni koskettavista biiseistä, joista ei ole Pandaluolaan erikseen tulossa juttua.

 

 

Tutustuin elämältä maistuvaan ja optimistiseen Ratsiaan ollessani lukiossa. Bändillä on ollut liuta punk-klassikoiksi lueteltavia biisejä, mutta silti minulta on jäänyt Ratsiaan rakastuminen väliin. Nyt kun olen tutustunut bändiin tarkemmin, niin rakkaus alkaa säkenöidä ja koko ajan löydän uusia biisejä, joita kuunnella.

Tämä hetki ja tulevaisuus-biisissä (1980) on kaikki punk-klassikon tunnuspiirteet: yksinkertaisen tehokas kitarariffi, lyhyt kesto ja kertosäe, joka houkuttaa huutamaan mukana. Tässä on jotain sellaista nuorta optimismia, jonka takia tämä on pesiytynyt alitajuntaani. Tätä voisi pitää oikeana punk-nuorison kesäbiisinä, kun edessä olevat tiet ovat vielä tuntemattomia, seikkailut edessä mutta silti tulevaan suhtaudutaan ilman turhia pelkoja ja huolia. Jyri Honkavaaran omaan ajatusmaailmaan vahvasti pohjautuva teksti kertoo juurikin tästä optimismista ja jopa naiivista halusta päästä pois Pihtiputaalta.

Some Velvet Morning / Nancy Sinatra & Lee Hazlewood

Nancy Sinatran ja Lee Hazlewoodin yhteislevyltä löytyy hittejä enemmänkin, mutta tämä lienee kaikista parhain. Juuri tällaisista kesäaamun raikkaista satumaan kappaleista nautin suunnattomasti. Tunnelma on kuin kukkien huumaavan tuoksun ja perhosten täyttämällä kedolla leijaileva impi hiukset kauniisti palmikoituna. Nancyn ja Leen äänet ovat kuin luodut toisilleen; Nancyn heleä ja Leen uskomattoman matala, lähes murina vaikuttavat olevan aivan kuin eri maailmaoista, mutta ehkä juuri siksi ne sointuvatkin niin hyvin yhteen. Klassikkolevy Nancy & Lee julkaistiin vuonna 1968. Samalta albumilta ovat myös peräisin mm. loistavat Summer Wine sekä Lady Bird -hitit. Nämä täsmäiskut ovat ilmeisestikin kaikki itse Hazlewoodin käsialaa.

Kulkuriveljeni Jan / Chisu

En eilen kerennyt laittaa päivän kappaletta ollenkaan joten laitanpa tänään kaksi. Perjantain veisuksi valitsin Chisun Kulkuriveljeni Jan -rallin Tapio Rautavaara-tribuuttilevyltä [2008]. Tuolla lätyllä onkin yllätävän hyviä versiointeja mestarin tunnetuiksi tekemistä lauluista. Kaikkiin on saatu mukaan jotain, mikä erottaa ne alkuperäisistä tehden sen kuitenkin tyylillä ja todellakin mestaria kunnioittaen. Mukana ovat mm. Johanna Kurkela, Ilkka Alanko, Tuure Kilpeläinen, Samuli Edelman ja Timo Rautiainen muutaman mainitakseni. Tämän ilmiön tiimoilta näytettiin myös televisiossa Tapio Rautavaaran muistokonsertti, jossa tribuuttilevyllä osallistuneet artistit esittivät kukin kaksi mestarin veisua, levyllähän on vain yksi kappale per artisti. Sapettamaan jäi varsinkin Kurkelan On suuri sun rantas autiuden puuttuminen itse albumilta. Konsertti itsessään oli niin mainio, että se olisi pitänyt saada nauhoitettua. Ostaakin tuon voisi jos se olisi julkaistu DVD:llä.

Kellot soi / Topi Sorsakoski & Agents

Tämän päiväinen kappale saapi luvan olla Topi Sorsakosken ja Agentsien Kellot soi, joka on julkaistu yhtyeen Renegades nimisellä albumilla vuonna 2007. Kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa ilmestymisvuonnaan radiosta ja se kuulosti jo silloin varsin hyvältä, siitäkin huolimatta, että olin vielä niihin aikoihin melko nirso rautalanka-musiikin saatikka sitten iskelmän suhteen. Tämän tyyliset kappaleet ovat kuitenkin olleet juuri niitä omien sisäisten raja-aitojen ja ennakkoluulojen murtajia, jotka ovat mahdollistaneet tutustumiseni sellaisiin musiikin helmiin, joita en normaalitilanteessa olisi harkinnutkaan. Tällä hetkellä päällä on jonkinlainen rautalanka- ja rockabillybuumi, saapi sitten nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Ensiksi

Tästä päivästä lähtien tullaan, tai ainakin pyritään tällä sivustolla nostamaan esiin jokin mieltä kohauttava, sykähdyttävä kappale musiikkia. Musiikkimakuni on varsin laaja; kuuntelen lähes kaikkea aina iskelmästä metallin brutaaleimpiin tyylisuuntiin joten sijaa tullaan varmasti antamaan kaikenlaiselle musiikille. Kappaleet valikoituvat lähinnä sen perusteella, mitä on juuri kyseisen päivän aikana tullut kuunneltua tai mitä nyt on ainakin päässä soinut. Jokaisen "päivän kappaleen" yhteyteen pyrin laittamaan kuvan yhtyeestä tai artistista ja levynkannesta, jolta kyseessä oleva virrenpätkä on peräisin. Tämä sivusto saa siis toimia ikäänkuin musiikillisena päiväkirjana.