keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

From the Seas / Trelleborg




Jos nyt vielä kertaalleen heitettäisiin folkkia kuplivaan noidankattilaan. Tällä haavaa marssitan esiin Pietarin viikinki rykmentin, hyvät naiset ja herrat: Trelleborg. Puhuin edellisellä kerralla varsinkin venäläisistä kahden pennin folk metal partioista, tämä liippaa sinällään melko läheltä tuota kuvausta, mutta onnistuu ajoittain luomaan varsin sankarillisia fiiliksiä. From the Seas löytyy yhtyeen debyyttiräiskäleeltä Lands of Njord. Albumi on siis rakennettu tuon skandinaavien vesien ja tuulten jumalan ympärille. Yhtyeen nimi taasen viittaa Tanskalaiseen linnaan, joka rakennettiin 1000-luvun tienoilla. Levyltä löytyy myös eräs suomenkielisen nimen omaava instrumentaali, Metsanhumppa, johtuuko ään pisteiden puuttuminen näppäimistön puutteista vai liekö tahallista. Aitoa takakantta en ole nähnyt, josko asia siinä olisi pisteitä vaille oikein, mutta nettilähteet ovat kaikki järjestään ilman pistehiä. Ja mitä vielä tuohon kahden pennin viittauksiin tulee, niin tuotanto voisi kyllä olla parempaakin, turhan ohuelta ja halvaltahan tuo kuulostaa.

On sinänsä jännää, että venäläinen bändi laulaa skandinaavisista jumalista ja uskomuksista, eivätkä nuo vastaavat yhtyeet suinkaan rajoitu vain yhteen porukkaan, vaan nuita viikingarnoja on Äiti Venäjänkin maaperällä vaikka Perkuno söisi. Hail Nomans Land vaan! Ei sillä, onhan venäläisillä toki ollut viikinkien kanssa paljonkin tekemistä historian saatossa, enemmän minua ihmetyttävät esimerkiksi jotkut Brasilialaiset viikinkihevibändit, jotka laulavat kylmistä pohjoisista jäätuulista Thorin Vasaroiden halkoessa pakkastuulta simankin jäätyessä juomasarviin. Järkevämpäähän olisi tuoda sitä ihan omaa kulttuuria esiin musiikissa, jotain josta voisimme vaikka me pohjoisen asukitkin jotain vielä oppia.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Tested / Bad Religion

 

Poison Idean ohella täällä on soinut poikkeuksellisen paljon myös Bad Religion. Moinen johtuu kahdesta syystä: bändi esiintyy Ilosaarirockissa, jonne olen ostanut lipun jo jonkin aikaa sitten. Tästä on seurannut myös se, että olen “löytänyt” bändin uudestaan, varmaan jo ties kuinka monetta kertaa.

Tested oli vuonna 1979 perustetun bändin ensimmäinen livelevy vuodelta 1997. Livebiisien lisäksi plätyllä oli mukana kolme uutta biisiä, joista yksi oli tämä levylle nimensäkin antanut Tested. Biisi ei ole millään lailla monimutkainen, vaan on yksinkertainen mutta siitä huolimatta erittäin tarttuva ja toimiva. Jos Bad Religionia voisi kuvailla yhdellä biisillä, olisi se biisi todennäköisesti Tested. Ilosaarirockin keikkaa odotellessa…

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Venelite / Elvarhøi




Kansanmusiikki + metalli se vaan jatkuu, tarkastelussa on tällä kertaa nuorehko norjalaisyhtye Elvarhøi kappaleellaan Venelite, norjalainen trad. Yllättävää ei liene, että tämäkin perinnepätkä kertoo vuoripeikon juonista... Ja myöskin taasen kerran on sama yhtye levyttänyt saman biisin kahteen kertaan. Valinta on tuoreempi viime vuoden versio, mutta ensi kerran se oli mukana jo yhtyeen toisella demolla Fjellet Faller Aldri [2006]. Yhtä hyvin olisi tuo vanhempikin kelvannut, siinähän on naislauluakin mukana, saundipuoli vaan ei ole niin hyvällä mallilla kuin uudemmassa nettisingle-versiossa.

Ryhmä on viettänyt hiljaiseloa, sillä se kirjaimellisesti hajosi kahtia puolen porukasta häipyessä muihin bändeihin, mutta onneksi projektia ei kuitenkaan kuopattu. Elvarhøi kun lukeutuu niihin bändeihin, joille levytyssopimus on vain ajan kysymys, oikein ihmetellä täytyy ettei sitä vieläkään ole plakkarissa, varsinkin kun kaikenmaailman tusinapuljut julkaisevat tähänkin genreen sijoittuvia viidenpennin humppahirvityksiä tusinoittain. Toivottavaa tietysti olisi, että kun se sopimus on sitten taskussa, olisi se tarpeeksi isolta yhtiöltä, jotta lopulliseen albumiin olisi panostettu tarpeeksi. Levystä onkin jo ollut puhetta, Mens vi venter på tidevannet on jo kuuleman mukaan suurelta osin sävelletty. Tulevaisuus näyttää, olkoon se valoisa...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Plastic Bomb / Poison Idea

 

Piparnakkeli vietti Juhannuksensa täysin muunlaista musiikkia kuin folkkia kuuntelemalla. Ostin Poison Idean parhaimpana pidetyn albumin Feel the Darknessin (1990) kohta vuosi sitten, mutta sen sisältö on alkanut kolisemaan toden teolla vasta nyt Juhannuksen aikoina. Viime päivinä on soinut erityisesti tämä Feel the Darknessin aloituskappale Plastic Bomb.

Tällä albumilla Poison Idea osasi yhdistää raa’an hardcoren ja hard rockin parhaimmat palat toisiinsa. Tyylitajuiset soolot, joiden näin laajamittainen viljely hardcore-pohjaisessa musiikissa on perin harvinaista, osoittivat sen miten taitava kitaristi Pig Champion (RIP) loppujen lopuksi oli. Ei mikään ihme, että Poison Idea päätti lopettaa toimintansa Pigin erottua yhtyeestä vuonna 1993. Bongatkaa muuten erityisen ikimuistoiset promokuvat videon puolivälin tienoilla, heh.

Tuumasta toimeen / Muumit




Ärsyttävyyteen saakka on tämä pätkä soinut pääkoppani sisällä eilen, toissapäivänä ja, perkele heti tänään aamusta. Kyse on siis siitä legendaarisesta muumianimaatiosarjan musiikista, jossa rakennellaan venettä hylystä, jonka muumit löysivät rannasta. Muistaakseni tuo oli heti ensimmäisissä jaksoissa. Musiikki liittyy aina jonkinlaiseen puuhasteluun, joten täytyihän tuo ristiä uudestaan: tuumasta toimeen siis! Eipä tuokaan nyt ainoaksi soineeksi muumimusiikiksi jäänyt, onhan nuita paljon ja ovathan ne täydellisen sopivia Juhannuksen, miksei koko kesänkin soundtrackiksi. Nipsu höpsö maakrapu!

Kanerwalan toiminta on Juhannuksena ollut pätkittäistä juhlinnan ja netittömyyden ansiosta, mutta muutakin kuin muumeja on toki kuunneltu. Soineet ovat mm. Korpiklaani monine keskikesän hitteineen, hirvittävä venäläinen ö-luokan viikinkiyhtye Folkearth, eritoten kappale Tribute to the Viking Gods [älkää vaivautuko!] ja läjä muita kansanmusiikillisia juhlahumun nostattajia.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Saman meren rannalla / Abduktio


Sen minä vaan sanon, että Ylöjärvellä alkunsa saaneen Abduktion toinen albumi Thermidor on hemmetin tiukka levy, ehdottomasti parhaita mitä vuonna 2008 julkaistiin! Mutta tänään ei kuunnella sitä, vaan loppuvuodesta 2009 ilmestynyttä, bändin itsensä mukaan nimettyä 12-tuumaista. Kyseisellä kiekoilla ei ole muita kuin hyviä biisejä, mutta niistä paras on Saman meren rannalla.

Thermidor oli progressiivinen, maalaileva ja viimeisen päälle harkittu kokonaisuus, josta ei kunnianhimoa (ainakaan punk-levyksi) puuttunut. Abduktio on sen täydellinen vastakohta ja selkeä irtiotto, joka on täynnä (levy kestää siis vartin) nopeita, tarttuvia ja yksinkertaisia punk-ralleja. Saman meren rannalla iskee juurikin edellä mainituista syistä ja lievän iskelmävibansa takia.

Piparnakkelin pandaluolan levyarvio itse albumissa luettavissa täällä.

Via Nocturna [part I & II] / Therion




Jos Haggard oli varsinaista sinfonisen metallin voittokulkua, pistää ruotsin Therion vielä hieman paremmaksi tällä kymmenen vuoden takaisella Deggial -levyllään. Via Nocturna on kaksiosainen [The Path & Hexentanz] ja kymmennenminuuttinen mahtiveisu, joka sisältää käytännössä kaiken; hiljaisempia suvantokohtia, hekumallisia sooloja, ponnekasta oopperalaulua ja liudan klassisia soittimia. Tästä, tai jo oikeastaan edellisestä Therion-levystä, Vovinista voidaan sanoa varsinaisen Therionin aloittaneen läpilyöntinsä, ainakin minun osaltani. Yhtyeen voittokulku huipentuu aivan täydelliseen Gothic Gabbalaan, joka on järjestyksessään bändin viimeisin levytys, sekin kahden levyn mittainen järkäle.

Christofer Johnsson on Therionin pääpiru ja ainoa pysyvä jäsen, varsin tiuhaan tahtiin tuntuukin yhtyeen miehistö muuttuvan. Ulkopuolisten klassisten orkesterien rivisoittajien kohdalla tuo on tietysti itsestään selvyys, mutta kun varsinainen ydinyhtyekin tuntuu vaihtuvan melko usein. Liidivokalisteinakin on yleensä käyetty vierailevia tähtiä; Deggialilla laulaa yhdessä biisissä Hansi Kürsch [Blind Guardian], loput laulut ovat oopperalaulajien taidonnäytteitä. Muista tähdistä mainittakoon nyt ainakin Mats Levén [Krux, Yngwie Malmsteen]. Therion aloitti aikoinaan kahdeksankymmentäluvun loppupuolella death metallia veivaana bändinä, ajan hengen mukaisesti. Tuolloin yhtyeen keulilla murahteli eräskin Matti Kärki [Dismember].

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Ahistaa, vituttaa & masentaa / Vaasankatu SS

Terveisiä Kalliosta, tuosta paikasta Helsingissä jossa laulu soi, viini virtaa ja morat heiluvat. Siellä on myös Vaasankatu, jonka mukaan on nimetty tämä Teemu Bergmanin (The Heartburns, Kakka-Hätä 77, Nazi Death Camp etc.) toistaiseksi uusin orkesteri: Vaasankatu SS. Seiskaseiskapunkkia soittaa tämänkin bändi, jonka kokoonpano on ylimääräistä kitaristia huomioimatta täysin identtinen Nazi Death Campin kanssa. Bändi sai alkunsa jo pari vuotta sitten, mutta ensimmäisen singlensä se julkaisi vasta tammikuussa. Mummokeikka-niminen seuraaja tuli sitten nopeammin, jonka aloitusbiisi Ahistaa, vituttaa & masentaa on.

Aika näyttää, onko tästä bändistä Kakkiksen haastajaksi. Tämänkaltaisilla biiseillä voi hyvinkin olla, jos Vaasankatu SS vain onnistuu tekemään niitä lisää. Yksinkertaista ja hauskaa, vaikka sanoituksellisista aiheista sitä ei ihan heti uskoisi. Mutta eipä tätä bändiä tarvitse liian vakavastikaan ottaa. Lienee kuvaavaa, että ostin tämän kiekon Combat Rock Shopista, joka sijaitsee Vaasankadulla?

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Elämän tuli / Thaurorod




Olin varsin myytyä miestä kun ensimmäisen kerran kuulin Thaurorodia Morning Laken ilmestymisen aikoihin. Kyseinen kappale, joka tajuntani tuolloin räjäytti oli muuan Elämän tuli [Tales of the End, 2006], joka mahtipontisuudessaan ylitti jo kaikki kuviteltavissakin olevat rajat. Kertosäkeen tullessa kuviohin en ollut enää uskoa tuota loistokkuutta todeksi, ja mikä parasta, koko touhu vedellään omalla äidinkielellämme. Huomattavaa on, että edellämainitut kiekot ovat yhtyeen omakustanteisia single/MCD julkaisuja. Niin, ja sen homman nimihän siis on jonkinlainen fantasian katkuinen power metal, jossa sankar' miekka iloisena viuhuu halkoen tuulta vuoren rinteellä, josta taasen avautuu koko kuningaskunta haltioineen, peikkoineen ja ritareineen.

Nyttemmin on Thaurorod muuttunut. Se ei enää ole sama kuin ennen. Debyytti täyspitkä on jo tuloillaan, mutta uudet biisit, eivätkä kyllä vanhatkaan, ota kolahtaakseen. Syy on selvä: ennen yhtyyen laulut hoiti varsin loistokas oopperakaalottajan alku Vladimir Lumi [Aberrant Vascular], mutta nyttemmin hommaa hoiteleepi Markku Kuikka [Status Minor]. Ei mikään turha mies hänkään, mutta koska koko Thaurorodin materiaalia leimasi ennen Vladimirin omintakeiset ja totta vieköön mahtipontiset laulut, on selvää, että bändin musiikista on jokin jo kuollut. Nyt yhtyeen musiikki on toki reilusti keskitasoa parempaa poweria mutta, ah niin tavallista. Sävellysten taso sentään on pysynyt yhtä vahvana kuin aiemminkin, vaikka uutta Tormented No Morea saatikka päivän biisiä taitaakin olla turha odottaa. Tulevaisuus näyttää, innolla albumia odotellaan. Mutta nyt nupit kaakkoon ja taikamiekat esiin!

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kevät / Tavaramarkkinat

 

Sompailin tänään Helsingin metrossa. Matkasin Sörnäisistä Kamppiin, ja Hakaniemen aseman kohdalla päähän pesiytyi mystisesti eräs tuttu “kuljen Hakaniemen rantaa”-lyriikanpätkä. Eipä aikaakaan, kun sen seuraksi liittyi klassinen “Sinä tarjosit vain salmiakkia / minä olin hölmö panin peliin koko elämän”-kertosäe. Kyllä, kyseessä on Tavaramarkkinat-yhtyeen hitti Kevät vuodelta 1985.

Liisa Akimofin kirjoittamaa biisiä pidetään klassikkona, vaikka sitä levyttänyttä yhtyettä ei sellaisena pidetä. Tavaramarkkinat jäi parin hitin ihmeeksi, mutta se oli ensimmäinen suomalainen levyttänyt “tyttöbändi”. Nykyään niinkin yleinen bändiformaatti tarvitsi 80-luvulla omat esitaistelijansa.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Herr Mannelig / Haggard




Se pyörii sittenkin! Haggard loi toisiksi uusimman levynsä Galileo Galilein ympärille. Homman nimihän on siis klassisen ja keskiaikaisen musiikin, sinfonia orkesterin ja hitusen kansanmusiikinkin yhdistävää metallia ja jos tarkemmin syynätään, aloitti Haggard uransa aikoinaan 1990-luvun alussa death metal-yhtyeenä. Soinut kappale on alunperin ruotsalainen balladi keskiajalta, joka kertoo kavalasta vuoripeikosta, joka yrittää naittautua ritarille. Saksalaisorkesteri on tällä kertaa levyttänyt veisun - jota ryydittää komeat oopperalaulut - italiaksi. Samaisesta kappaleesta olen kuullut myös valkovenäläisen version, esittäjänä Litvintroll.

Ainoa miinuspuoli tässä on saundit, jotka ovat liian tunkkaiset ja kulmikkaat makuuni, varsinkin kitaroiden ja rumpujen osalta. Samaa voi sanoa ainakin kolmesta viimeisestä Haggard-levystä viimeisen Tales of Ithirian [2008] ollessa muultakin tasoltaan varsin heikko. Tämä Eppur Si Muove [2004] on loistavuudessaan kuin aivan eri planeetalta. Tiedä sitten mitä yhtyeen pääasiallisen säveltäjän, Asis Nasserin päässä oikein viime kerralla liikkui.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Round and Round / Ratt

 

 

Ja sitten kasaria! Kohta lähes koko viikon kestäneen yskän jälkeen äänessäni taitaa olla samaa särmää kuin mitä Rattin keulakuva Stephen Pearcyn vastaavassa, joten sen varjolla on hyvä mennä kaverin luokse Helsingin Viikkiin soittamaan Rock Bandilla tätä biisiä.

Round and Round taitaa olla Rattin tunnetuin hittibiisi. Se ilmestyi alunperin bändin debyyttipitkäsoitto Out of the Cellarilla vuonna 1984. Albumi oli Rattille läpimurto, ja aiheutti sellaisen nousuhumalan josta bändi ei ole koskaan täysin toipunut. Ratt voidaan kuitenkin muistaa myös joistakin hyvistä biiseistäänkin, eikä pelkästään permanenteista, meikeistä tai spandex-pöksyistä.

Saunaan rottia ei tullut, mutta parin kuunnellun biisin perusteella tuore Infestation on ihan tymäkkä albumi. Hyvin tuntuu Rattilla siis nykyäänkin menevän, vaikka se on ollut poissa valokeilasta hyvinkin pitkiä aikoja.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Rolandskvadet / Glittertind




Ja folkmetallilla jatketaan, kuten edellisessä postauksessa ounastelinkin; tämän kertainen rallatus on siis norjalaisen yhden miehen yhtyeen Glittertindin Rolandskvadet. Kappale on julkaistu Til Dovre Faller -minillä [2005], jolla ainoana sessiojäsenenä syntikan takana häärii vanha tuttumme Henri Sorvali, yhtyen kiteytymän Torbjørn Sandvikin hoidellessa kaiken muun itse. Ellen aivan väärin muista, teki myöskin Finntrollista tuttu Skrymer levyn kannet. Rolandskvadet on vanha sota-laulu noin 1000-luvulta, jota on lauluettu sotureiden rohkaisemiseksi. Glittertind on tehnyt paljon omia versioita vanhoista kansanlauluista ja saanut ne vielä kuulostamaankin oman laisiltaan, erittäin tarttuvilta.

Minilevy on julkaistu myös samassa, mahtavassa paketissa debyytin, Evige Asatron kanssa Napalm Recordsin toimesta.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Naurava kulkuri / Vesa-Matti Loiri / Jean-Pierre Kusela

 

Huumori on vaikea laji, varsinkin jos kyse on huumorimusiikista. Kaikenmaailman Marja Tyrnejä ennen olivat Kummelit, joita edelsivät taas Pirkka-Pekka Petelius ja Vesa-Matti Loiri.

Isonokkainen ketjupolttaja, Loirin kehittelemä sketsihahmo Jean-Pierre Kusela syntyi jo 80-luvun puolivälissä. Tyrnin kohdalla ei voida vielä sanoa, onko siitä ainesta ajattomaksi klassikoksi, mutta Naurava kulkuri on ainakin tuon statuksen ansainnut. Tämän mukana nauravat (tai jos eivät naura, niin ainakin hymyilevät) niin nuoret kuin vanhatkin, vielä neljännesvuosisata julkaisunsa jälkeen. Naurava kulkuri  lohkaistiin alunperin vuonna 1986 samannimiseltä albumilta, joka kuuluu Suomen 60 myydyimmän albumin joukkoon, myyden seuraavaan vuoteen mennessä platinaa. Vuonna 1987 ilmestyi myös toinen albumi Voi hyvä tavaton, mutta sen jälkeen Kusela kuoli.

Mitä tästä voidaan päätellä? Kanerwalan on vallannut huumori! Haudanusvan heruttamasta Tatista (hitto kun oli kaksimielinen lause!) en itse tiedän mitään, mutta itse kirjoitin taannoin Kymppitonnista. Eihän Kymppitonni huumoria ole, mutta se on Spede-mafian tuotos, hyvä tavaton!

Till Fjälls / Vintersorg




Tuntureille laulaapi Ruotsin Vintersorg. Folk/viikinki vaihde on edelleen silmässä, joten tällaisia rallatuksia tullaan todennäköisesti kuulemaan lisää lähitulevaisuudessa. Vintersorg alias Andreas Hedlund on tuttu myös sellaisista klassikkokokoonpanoista kuin Otyg ja Borknagar. Otyg oli ruotsalaista kansanmusiikkia ja metallia sekoittava alan pioneeriyhtye. Enemmän black metalliin kallellaan olevassa Borknagarissa on laulanyt myös Garm (Kristoffer Rygg) [Ulver, Arcturus] sekä ICS Vortex (Simen Hestnaes) [Dimmu Borgir]. Vortex on Borknagarissa nykyäänkin, tosin basson varressa Vintersorgin hoidettua laulajan pestiä jo kymmenen vuoden ajan.

Vintersorgille on ollut ominaista monien projektien samanaikainen pyöritys, jälki tosin on ollut myös sen mukaista; miehen uusimmat kyheälmät kuten Cronian, Waterclime tahi Fission eivät ole kaikessa "edistyksellisyydessään" saaneet juurikaan tuulta siipiensä alle. Progressiivisempaan suuntaan ovat menneet myös Borknagar ja itse Vintersorg'kin, mutta pääbändeiltä ei se punainen lanka ole onneksi täysin kadonnut.

Suositeltavaa on Till Fjällsin ohella kuunnella Vildmarkens Förtrollande Stämnor samaiselta Till Fjälls -levyltä [1998]. Talvisurun toinen, Ödemarkens Son on myöskin katsastamisen arvoinen lettu.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Russian Vodka / Korrozia Metalla

 

 

Neuvostoliiton/Venäjän yksi tunnetuimmista metallibändeistä lienee Korrozia Metalla. Bändi saa nykyään kyllä enemmän huomiota äärioikeistolaisesta asenteestaan ja aikuisten oikeasti susipaskoista kansistaan, mutta on se aikoinaan hyvää musiikkiakin tehnyt. Vuonna 1989 se julkaisi kakkosalbuminsa Russian Vodkan, jonka nimibiisi on soinut päässä tämän päivän ajan ruohonleikkurin pärinän korvikkeena.

Biisi ei ehkä ole albuminsa paras raita, mutta on se punkmaisella ja yksinkertaisella, kännihakuisella meiningillään Russian Vodkan  omaperäisin raita ja poikkeaa muista albumin thrash metallisista viisuista. Uskoisin tämän rallin olleen keikkasuosikki… Korrozia Metallan uudemmista levyistä en tiedä paljon mitään. Vahvasti natsi-sävytteisiä ne ainakin ovat, mutta myös lähempänä industrialia.

Paskalaulu / Tatti




 Tatti, tuo ähtäriläinen sienimusiikin kruunamaton kuningas on soinut päässäni ainakin jo vuodesta 2004, todennäköisesti jo aiemmin, ehkä jopa vuodesta 2002, ei voi enää muistaa. Paskalaulu, huumorin taitajien suurin hitti oli itselleni virallinen kesäbiisi, jos ei nyt ihan 2003 niin 2004 sitten. Sitä kuunneltiin kasetilta, joka oli Tattia täynnänsä. Ja kappalehan ei kerro sen huonoudesta, vaan ihan kirjaimellisesti sonnasta. Vähääkään asiaan vihkiytynyt olio tietänee, että sellaiset tattivirret kuin Kaivosetana, Matkalaulu, Greeting from North ja Pappi, Jumalan pyhä mies + monta muuta kannattaa myös tsekata. Sanoituksiltaan yhtye on aina liikkunut varsin älyvapailla raiteilla, mikä meikäläiseen kolahtaa huumorimusiikissa parhaiten. Parasta on, että sanoitukset kertovat aiheista, joita on täysin mahdoton osata odottaa. Fantasiaa toki parodioidaan oikein olan takaa. Yhtyeen "uraa" alusta saakka seuranneena on ollut ilo huomata, että se on heittänyt jopa keikkoja täydennetyllä kokoonpanolla. Keikat ovat itseltäni jääneet väliin, oikein harmittaapi se.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Powerload / Disfear

 

 

Ruotsalainen d-beat –punk voidaan karkeasti jakaa kahtia: Ensin olivat Dischargelle kumartelevat bändit 80-luvulla, ja sitten tulivat 90-luvulla bändit, jotka lisäsivät d-beattiinsa “Sunlight-soundin” ja olivat siten melko lähellä death metallia. Vuonna 1989 perustettu Disfear kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Disfear oli laiska julkaisemaan albumeita, ja bändin kolmas albumi Misanthropic Generation ilmestyikin vasta vuonna 2003.

Misanthropic Generationin aloitusbiisi Powerload on tämän päivän kappaleeksi valittu. Se on täydellinen esimerkki siitä, miten hyvin voidaan “Discharge meets Motörhead”-tyylinen runttaus toteuttaa. Biisi jyrää, on yksinkertainen ja ennen kaikkea tarttuva. Harmi että loppulevy ei ole aivan yhtä hyvin onnistunut.

Hevareille tiedoksi, että tässä biisissä laulaa At the Gates –yhteyksistä tuttu Tomas “Tompa” Lindberg ja bändiin liittyi Misanthropic Generationin jälkeen Entombedin Uffe Cederlund.

Revival / Requiem


 

Ihan viime aikoina on tullut kuunneltua power metallia, ja ihan sitä klassista sankarifantasiameininkiä. Tämänkertainen kappale saa siis luvan olla valitettavan vähälle huomiolle kaiken maailman Sratovariuksien ja Sonata Arcticoiden seassa jääneen myöskin kotimaisen yhtyeen Requiemin Revival. Kappaleeseen kiteytyy kaikki hyvän power metallin tunnusmerkit; klassinen sooloja kahtamaton soitto, pirskatin tarttuvat kertosäkeet ja nimenomaan se vanha kunnon tuplabasaritykitys. Soundit voisivat tietysti tällä The Arrival [2002] nimisellä debyyttialbumilla olla aavistuksen tuhdimmat, mikä eittämättä edesauttaisi kappaleiden toimimista, nyt jotkin kohdat jäävät hieman epäselviksi ja tavallaan puuroisiksi. Äänipuoli onkin korjattu seuraavalle Mask of Damnation [2003] -levylle, mutta kappalemateriaali itsessään on jo ehkä liian tavanomaista sorttia. Toinen ehdoton hitti levyltä on viimeisenä kuultava Masquerade, joka onkin sitten aavistuksen mahtipontisempi ja eeppisempi, vaikkei nuita tuosta avausbiisistäkään juuri puutu.

Nykyisellään yhtyeen laulaja, Jouni Nikula vaikuttaa, ehkä ihmisille hieman tutummassa Isäntä Meidän -yhtyeessä, joka on muistaakseni soinut jopa Radio Rockin aalloilla, ainakin Musta aurinko nousee Juice-coverillaan. Requiemkin on sittemmin kokonaan kuopattu.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Olen hautausmaa / Hector

 

 

Kevyemmällä linjalla mennään tänäänkin, sillä päivän kappaleena on Hectorin Olen hautausmaa. Biisi on lohkaistu vuonna 1973 ilmestyneeltä Herra Mirandos –LP:ltä. Viimeistään tämän albumin myötä Hectorin ura lähti nousukiitoon, joka kesti vielä parin seuraavan vuoden ajan.

Ohessa oleva video on ajalta, jolloin Suomi oli Kekkoslovakia, TV-lähetykset mustavalkoisia ja julkista porua syntyi ties mistä, esimerkiksi Aku Ankan housuista (tai niiden puutteesta, ja tämäkin kohu tuli vasta 70-luvun lopulla) ja tämän riettaasta elämäntyylistä. Enpä siis ihmettele, jos tämänkin kappaleen sanoitukset olisivat nostattaneet polemiikkia, varsinkin sen noustessa hitiksi. Vielä 70-luvun alussa kun oli melko rohkeaa julistaa itsensä uudeksi Raamatuksi.

Mutta mitä itse biisin tulee, on se yksi Hectorin muistetuimmista kappaleista. Torvisektiot ja Hectorin omaperäinen laulutyyli erityisesti biisin lopussa ovat tehneet biisistä yhden suomirockia muovanneista klassikoista.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Pohjoisen lilja / Anna Eriksson




Tänään vaihdetaan metallista popiksi, jopa iskelmälliseksi sellaiseksi. Pohjoisen lilja on mukaansatempaava, joskaan ei nyt erityisen rempseä, kappale, jonka päämelodia on suoraansanottuna varsin nerokas. Kerrankin sellainen mukavia sointukulkuja niiden kamalien rallatuksien sijaan, jotka jäävät päähän soimaan ja vihellelyähän tuota välillä tuleekin. Annan kotikylän mukaan nimetty toiseksi viimeinen albumi Ihode, jolta tämäkin kappale on irroitettu on askel poispäin varsinaisesta iskelmästä kohti tavallista populaarimusiikkia ja jopa aavistuksen taiteellisempia sfäärejä.

Annaltahan on vastikään ilmestynyt uusi albumi Garden of Love, eli tällä kertaa lauletaan kokonaan englanniksi, viimeiset iskelmällisyydetkin on viimeistään karistettu. Uuden levyn voisi sanoa olevan jo melkolailla täysiveristä taidepoppia ja mikä parasta, Anna on säveltänyt kaikki kappaleet tällä kertaa itse.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

El Dorado / Iron Maiden

 

 

Kaikkivoipa Iron Maiden on täällä taas ja kohta on uusi The Final Frontier –albumi kaupoissa. No okei, ei ihan vielä vaan maidenistit joutuvat odottamaan fyysisen kopion saamista vielä elokuulle. Kärsimättömät tietenkin lataavat albumin jostain ennen sen virallista julkaisua, mutta Maiden on itse tullut fanejaan vastaan ja repinyt yhden biisin kontekstistaan. Hyvät naiset ja herrat: El Dorado.

Olisin arvellut rymisevän intronsa perusteella El Doradoa albumin aloitusraidaksi, mutta toisena se on kuulemma tulossa. Ellei ensimmäinen raita ole intro… Maiden on näemmä onneksi hylännyt A Matter of Life and Deathin (2006) pseudoprogeilun ja palannut suoraviivaisempaan ilmaisuun. Minun mielestäni se on varsin hyvä ratkaisu, sillä Maidenin käsitys progressiivisuudesta ei oikein kantanut loppuun asti. Tosin tämäkin biisi kestää melkein seitsemän minuuttia, mutta toimii loppuun asti. Albumista on tietenkin paha sanoa nyt mitään. En ainakaan vielä ole valmis sijoittamaan rahojani siihen, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Tosin Eddien uusin inkarnaatio  ei minun silmissäni kovin hyvältä näytä…

Rus / Arkona




Eilen ei tullut kappaletta, tänään tuleekin sitten kaksi. Jos viimeimmäksi on tullut kuunneltua mm. Korpiklaania, niin on sitä ns. "folk metallia" tullut kuunneltua nyt enemmänkin; venäläinen Arkona [Аркона] on yhtyeen pään Masha "Scream" Arhipovan keralla julkaissut jo viisi studioalbumia ja parilla viimeisimmällä vienyt venäläistä metallia maailmankartalle. Bändi kirjoitti sopimuksen itävaltalaisen Napalm Recordsin kanssa, jolla oli tallissaan jo ennestään kaarti vahvoja kansanmusiikkiin kallellaan olevia yhtyitä kuten esimerkiksi norjalainen Àsmegin, färsaarelainen Týr ja jo mainittu oma Korpiklaanimme.

Tämän kertainen kappale ei kuitenkaan ole yhtyeen uutta tuotantoa, vaan biisi, Русь [Rus], on lohkaistu bändin ensimmäiseltä Возрождение [Vozrozhdenie] -nimiseltä albumilta. Kun kuulin kappaleen ensimmäisen kerran, muistaakseni vuonna 2005 olin varsin myyty. Juuri kun uskoni uusiin metallin mahtinimiin oli alhaisimmillaan, pelasti tämän kyseisen kappaleen mahtava live-taltionti genren totaaliselta kasvojen menetykseltä. Kyseinen keikka löytyy kokonaisuudessaan Жизнь во славу [Zhizn Vo Slavu] -DVD:ltä. Kappale lienee kunnianosoitus mahtavalle Venäjänmaalle, mahtipontisuudessa ei enää paljon ylemmäksi voi kavuta.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Lemmikki / Kumikameli

No niin, jalat takaisin maahan Metalliauringon ja Kymppitonnin jälkeen. Eläkeläiset on kaikki tuttu nimi, eiks je? Suomen kenties tunnetuinhan sivuprojektihan se, joka saa näyttämään itsensä pääbändiltä ja jäseniensä pääbändit jo sivuprojekteilta. Onni Variksen alias Jarmo “Toppo” Koposen Kumikamelilla on kyseenalainen kunnia olla tuollainen bändi, vaikka on ollut pystyssä jo 80-luvulta lähtien.

Kumikameli on tehtaillut tukun levyjä, joiden joukossa on vuonna 2006 ilmestynyt Simsalabim. Itselleni mieleenpainuvin raita tuolta albumilta on kymppiraita Lemmikki. Arvelisin, että Koposella on kissa, koska niin hyvin mies on pystynyt muutamaan kymmeneen sanaan kiteyttämään suurimman osan lemmikin omistamisen riemuista. Koposen lähes ärsyttävä ääni vielä alleviivaa jokaista sanaa, mikä näihin pörröisiin elukoihin liittyy. Koen nämä sanoitukset erittäin todenmukaisiksi ja itseäni syvältä sisimmältä koskettaviksi.

Biisin voi kuunnella tätä kautta, jos käyttää Spotifya. Ja täällä ovat sitten vielä sanoitukset, jotka kertovat biisistä huomattavasti tarkemmin kuin minä.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Paholaisen siunaus / Havukruunu




Kanta-hämäläinen Havukruunu, entiseltä nimeltään Talvikuu on ollut pitkään suosikki black metal yhtyeeni demopuolelta. Vankkaa, mutta melko pienen piirin suosiota mikserissä nauttiva yhtye on tehtaillut jo pari hitiksi luettavaa kappaletta, ainakin minun kirjoissani. Ehdoton helmi on Paholaisen siunaus, joka alun puhtailla lauluilla saa aikaan tunnelmaa, jota muistelisin kuulleeni melkeinpä vain 1990-luvun alun bändeillä. Vanha Ulver lienee kaikkein paras vertailukohta, jos vanhoihin klassikoihin kiinnitetään huomiota ja mikäs siinä, Ulverhan on itselleni ehkä lopulta se kaikkein rakkain. Jos yhtyeen muita klassikkokamaa edustavia biisejä ruvetaan ruotimaan, on jokaisen ehdottomasti kuultava myöskin sellaiset helmet kuin Usvahuntu, Routapanssari tai Surunvarjo. Lisäksi näistä kappaleista on useita eri versioita; toiset kotikutoisia studionauhoituksia, toiset ilmeisesti treeniversioita. Paholaisen siunauksestakin versioita on ainakin kaksin kappalein, josta vanhempi, todennäköisesti treeniveto, on hieman parempi ilmeisessä autenttisuudessaan. Toinen versio on vedetty "paremmilla" soundeilla, mutta itse esitys tuntuu aavistuksen haparoivalta eikä tunnelma yllä samalle tasolle kuin edellisessä, vaikka sinällään on loistava sekin.

Havukruunua bändinä on aina leimannut tietynlainen tuuliviirimäisyys; yhtye saattaa yht'äkkiä muuttaa suuntaansa johonkin täysin toiseen genreen (yhtyeen Manowar-ihannointi, ei sillä, että Manowar olisi huonoa, mutta talentti menisi hukkaan) tai poistaa sekä lisätä vanhoja kappaleita mikseriin. Myös tientynlainen huumori-aspekti tuntuu leimaavan bändiä liikaa; aina ei tiedä onko yhtye tosissaan vai härnätäänkö yleisöä tarkoituksella. Yhtä kaikki, Havukruunun soisi ulostavan täysipitkän levyn ja nimenomaan kunnollisella produktiolla, sillä valitettavan tavanomainen lo-fi suhina ei ei tee näin hyville kappaleille oikeutta, vaikka se joillekin yhtyeille kieltämättä sopiikin. Ulverin Begtatt on juuri sitä äänimaisemaa, jota soisi Havukruununkin käyttävän ja sinnepäinhän sitä ollaankin jo kallellaan.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Kymppitonni!

 

Tänään, 4.6, starttaa Harjavallassa ensimmäistä kertaa kaksipäiväisenä järjestettävä Metalliaurinko. Hardcoreen ja punkkiin keskittyneillä pikkufestareilla nähdään tänä vuonna mm. Merauder, Ratface, The Fallthrough, Appendix, Riistetyt, St. Hood ja Jukka Kiesi. Siksipä olisikin varmaan arvattavaa, että valitsisin päivän kappaleeksi jotain näiltä bändeiltä. Mutta paskan Marjat.

Tänään on sekä itselläni että avovaimollani vapaapäivä, jonka suomien vapauksien turvin istuimme pitkään aamukahvilla jutellen ties mistä. Sitten puhe kääntyi yllättäen Hannele Lauriin, siitä Spede Pasaseen, Riitta Väisäseen ja lopulta Kymppitonniin. Yhtäkkiä alkoikin kyseisen sarjan tunnusbiisi soida päässä. Kyllähän se on selvää, että jotkin asiat eivät muutu vuosienkaan varrella. Riitta Väisänen näyttää nykyään täysin samalta kuin mitä vuonna 1985 Kymppitonnin aloittaessa. Muutokset olivatkin lähinnä kosmeettisia: Sarjan logo vaihtui, väriteema meni remonttiin ja Väisäsen mekko vaihtui. Sarjaa tehtiin vuoteen 2005 asti, mutta jatkuu taas Suomi-TV:llä.

 

Yllä Youtube-pätkä 80-luvulta, jossa on ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana kuultavissa Kymppitonnin aina yhtä kämänen tunnusbiisi, mutta myös itse ohjelmaakin. Toinen vahva ehdokas päivän kappaleeksi oli jokin niistä Marja Tyrnin biiseistä, joita menin erehdyksessä kuuntelemaan.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Metsämies / Korpiklaani




Tämä ikivihreä kappale on soinut jo useamman viikon, ellei jopa kuukauden ajan töissä. Ei sillä, että tämänhetkinen toimenkuva olisi todellista työtä ollenkaan, mutta hinku oikeisiin hommiin on kuitenkin erittäin kova. Itse asiassa, koko työnteko Nyky-Suomessa heittää härän pyllyä pahemman kerran; missä ovat työpaikat, jotka tarjoavat tekijälleen oikeasti tärkeätä puuhastelua ja sellaista hommaa, joka fyysisyydessään pitää kehon kunnossa sekä mielen virkeänä. Siitähän oikeassa työnteossa on kyse, ei passiivisesta konttorissa istumisesta.

On sääli, että moni työ on nykyisellään koneistettua ja automatisoitua, vaikka tekijöitä kuitenkin löytyisi. Niinsanottujen "turhien ammattien" vuoksi työnteon tarkoitus ja suhde siitä saataviin elon antimiin, eli käytännössä ruokaan ja suojaan, on länsimaalaisessa kulttuurissa hämärtynyt, ainakin siltä tuntuu varsin usein. Työnteon hedelmät näkyvät nyt vain rahassa; kun ennen kynsit peltoa saadaksesi ruokaa tai kaadoit metsästä puita tehdäksesi talon ja lämmitääksesi sitä. Oman työn jäljet olivat selvästi näkyvissä, nyt voit ostaa kaikki välttämättömyydet ja hyödykkeet kaupasta tietämättä edes mistä ne on tuotu tahi tehty.

Eipä ole metsämiehen ammattikaan enää sellaista kuin mistä Korpiklaani laulaa. Miehen voimaa ei nykyisessä metsän hyödyntämisessä (lue: metsätalous) tarvita; puut kaatuvat koneen voimalla helposti ja nopeasti vieden monelta ihmiseltä työpaikan ja aiheuttaen rankkaa puun "ylihyödyntämistä". Korpiklaani itsessään, joka siis entisen "joikuhevi" -bändin Shamanin raunioista kasattiin, esittää humppa-tyylisen kansanmusiikin ja heavy metallin ristisiitosta, jota yleisimmin maailmalla kutsutaan folk metalliksi. Yhtye on ollut laadultaan hieman ailahtelevainen, mutta suurin osa kuuden levyn diskografiasta toimii varsin mallikaasti, vain vuoden 2007 Tervaskanto sekä tuorein, vuoden 2009 Karkelo kaipaisisivat paljon vahvempaa kappalemateriaalia noustakeseen geneerisyyden suosta. Metsämies on julkaistu lätyllä nimeltä Korven kuningas [2008].

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Hei hei hei / Korroosio

 

Korroosio oli se uuden aallon bändi, jossa eräskin Joel Hallikainen aloitteli uraansa kitaran varressa. Tämän merkinnän yhteyteen olen linkittänyt bändin tunnetuimman biisin sellaisenaan, kuin se Vaahtopäät-kokoelmalla ilmestyi vuonna 1980, ollen ensimmäinen Korroosion julkaistu biisi.

Hei hei hei on Korroosion tunnetuin biisi ja sitä pidetään yhtenä suomipunkin klassikoista. Biisi on saanut runsaasti näkyvyyttä ja piipahtaa aina silloin tällöin alan kokoelmilla, mutta itse Korroosio jäi vähäiselle huomiolle. Aika ei ollut suotuinen sille hardcoren tehdessä Suomessakin esiinmarssiaan, joten punkit eivät bändistä liiemmin innostuneet. Korroosio lähinnä muistetaankin nykyään “sinä Hallikaisen bändinä joka teki Hei hei hein.”

Hei hei hei on klassikko, joka on kuitenkin tiettyyn aikaan sidottu. Biisiin voidaan liittää suomipunkin muuttumisen (tai vesittymisen) uudeksi aalloksi, mutta on silti toimii hyvänä sävellyksenä, aikakaudesta riippumatta. Kovin raakaa punkkia ei Korroosio tällä biisillä edusta. Tämän linkittäminenhän on nyt sikäli ajankohtaista, että Korroosio astelee Hallikaisen kanssa lauteille piakkoin DBTL-kekkereillä.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Regent of Damnation / Barathrum




Barathrum on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä black metal yhtyeistä. Yhdessä toisten uranuurtajien, Beheritin ja Impaled Nazarenen kanssa se muodostaa suomalaisen mustan metallin epäpyhän kolminaisuuden. Tänään ja oikestaan jo eilen illalla tuli otettua varsinainen maraton Demonos Sovan parhaita. Regent of Damnation on Barathrumin jo viidenneltä levyltä Saatana, joka lienee sen aliarvostetuimpia. Faktahan kuitenkin on, että bändi ei ole julkaissut yhtäkään heikkoa levytystä. Eerie ja Infernal lienevät kuitenkin ylitse muiden. RoD:n valikoituminen päivän biisiksi olikin valinnan vaikeutta täynnänsä oleva tie; Barathrumilla kun sattuu olemaan niin saakelin paljon mahtavia kappaleita, joille kaikille yhteistä on armoton rock-henkisyys ja tietynlainen tunnistettavan yksinkertainen tarttuvuus, joka aina vaatii vähintäänkin nyrkinpuintia.

Bändin pitkäaikainen hiljaiselo sai väistyä vuoden alussa kun se julkaisi 10" split-levyn Unholy Conspiracy Epäkristuksen kanssa, julkaisijana Primitive Reaction. Tuo on vielä katsastamatta, mutta eiköhän tuo tähänkin talouteen tiensä vielä löytäne. Infernalin uusintajulkaisua odotellessa...