I Choose the Sin / Anal Thunder

 

 

Heviparodioita on tehty lähestulkoon yhtä kauan kuin heviäkin. Punk-bändi Anal Thunder kantoi kortensa kekoon kirjoittamalla tämän kappaleen Table for One –albumilleen, joka ilmestyi keväällä 2006. Biisi on kursailematonta ja röyhkeää punk rockia, mutta siinä toki ripataan surutta Holy Diveria ja videossa tehdään pilaa black metal –estetiikasta. Kynttilöitä, niittiä, nahkaa, tukkaa, väärinpäin olevia ristejä, tulenpuhaltelua ja ennen kaikkea saatanallista menoa!

Anal Thunder ei ole jättänyt heviparodioitaan tähän. Uudella, Time of Your Life –albumilla on The End, jossa on sekä Slayerin Raining Bloodia että power metallista rytkettä. Hauska kappale, hauska bändi, mutta ei tippaakaan naurettava. Katsotaan, vetääkö Anal Thunder biiseistä kumpaakaan lauantaina.

Veden loihtu / Auringon Hauta

Eräs suosikkiyhtyeistäni Solgrav nimeltään, otti ja vaihtoi nimensä suomenkieliseen Auringon Hautaan. Tämä tapahtui itse asiassa ja pidempi tovi sitten kuin myöskin se, että uusi albumi "Muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä" on ollut valmis jo kauan aikaa sitten. Bändin vihdoin selvittyä julkaisusotkuista voi uuden levyn sanoa olevan varsinainen työvoitto, sillä sen verran kovan tason kansanperinnemetallista on tällä erää kyse.

Esimakua levystä saatiin, ettei piru vie olisi vaan jo parikin vuotta sitten, kun Köyry-yö, juhlayöstä, tehtiin musiikkivideo, mainio video olikin. Nyt levyn julkaisun yhteydessä julkaistiin toinenkin musiikkivideo pävämme kappaleesta Veden loihtu. Kyseinen ralli valikoitui päivän biisiksi iskevyytensä sekä mainion poljentonsa tähden. Tämä on myös levyn ensimmäinen varsinainen kappale.

Muinaisia muisteloita... kulkee varsin kalevalaisissa maisemissa, eikä vähiten sanoituksiensa osalta, jotka ovat mainiota runomittaa. Yhtyeen nimenvaihdos tuli sikälikin hyvään saumaan, että bändi on kulkenut jo melko kauas black metal juuristaan. Laulu on vaihtunut rääynnästä pääasiassa puhtaaseen tulkintaan, eikä entisajan tummuutta ole musiikissakaan järin paljon enää havaittavissa, toki mausteina kuitenkin. Suuren panoksen levylle on antanut myös Juha Jyrkäs vierailijan roolissaan, joka lienee monelle tuttu mm. Poropetran riveistä sekä myöskin Korpiklaanin sanoittajana.

Jo toisesta "Noitakansa" -demosta saakka yhtyettä seuranneena, on ollut ilo huomata kuinka kehitys on aina ollut postiivista jo valmiiksi erittäin hyvistä lähtökohdista. Vaihtelua on tullut matkan varrella sopivasti.

Crossroads / Accept

 

 

Teutonihevin keisaribändi Accept teki taannoin näyttävän paluun, kuten on varmaan huomattu. Siten monet nahkahousuhevimiehet ovat löytäneet levyhyllyjensä kätköistä tämän germaanibändin tuotokset uudelleen. Balls to the Wallia (1983) ja yliarvostettua Metal Heartia (1985) muistellaan kyynelet poskilla, vaikka räkäkurkku Udo Dirkschneider ei olekaan enää mukana. Mutta kuka muistaa Predatoria?

Niin, Peratorihan (1996) oli noin neljäntoista vuoden ajan Acceptin viimeinen albumi, ja kovin halveksitulta albumiltahan se vaikuttaa. Se oli kevyt, jopa kokeileva ja moderni, joka on monin tavoin sidottu aikaansa. Niin, ja se oli erityisen kevyt ultraraskaaseen (ja junnaavan tylsään) edeltäjäänsä Death Row:iin verrattuna. Death Row:lla ei tämmöisiä, Crossroadsin kaltaisia kappaleita ollut. Jösses, tässähän vielä laulaa Dirkschneiderin kanssa bändin basisti Peter Baltes.

Muistakaa, että näihin merkkeihin se Acceptin taru päättyi vuosia sitten. Tosin Blood of the Nations (2010) avaa kirjan uudestaan ja kirjoittaa siihen uusia lukuja.

Alt - land - is / Kingston Wall

Mytologi Ior Bock on kuollut. Petri Walli on kuollut. Näin ollen myös Kingston Wall on kuollut, ollut jo kauan. Jo kertaalleen puukotettu Bock kuoli kun hänet puukotettiin taas, tällä kertaa lopullisesti reilu viikko sitten. Tapauksen johdosta on Kingston Wall saanut jonnin verran tilaa soittimessani, Ior Bock kun kuului yhtyeen innoittajiin.

Valittu kappale on käytännössä suoraa Bockia musiikiksi puettuna musiikiksi ja kertailee osaa Bockin luomasta mytologiasta. Tuon mytologian mukaan Atlantis eli Alt land is eli All land's ice sijaitsi Suomessa. Jääkausi syntyi Odenmaalle (oliko tuo nyt sitten Uusimaa?), jota asuttivat aasat ja muita Pohjolan alueita vaanit. Mikäli tämä saaga tuntuu mielenkiintoiselta kannattaapi lukea itse Bockin perheen saaga, jossa koko homma on kaikessa kokonaisuudessaan. Vaikka omasta mielestäni tuo saaga on lähinnä pelkkää sananhelinää ja väen vängällä sanoista johdettuja tarkoituksia, on se sinällään ihan viihdyttävää hölmöilyä, mutta minkään valtakunnan tieteeseen tuota ei parane sekoittaa. Onko Lemminkäisen temppeli olemassa? Mitenkäs se kultainen pukin pää, vai mikä se nyt olikaan?

Kingston Wall taasen oli lyhykäisen uransa aikana loistelias yhtye, eikä heikkoa levyä tuosta kolmen albumin sarjasta löydy sitten millään. Ensimmäinen jäänee aavistuksen kahden viimeisemmän varjoon ollen kuitenkin mainio sekin. Tämän päiväinen mystiikan helmi löytyy viimeiseltä Tri-Logyltä.

Stop! / Against Me!

 

Katsoin tarpeelliseksi kirjoittaa toisenkin postauksen peräkkäin. Against Me! on jonkinlaista popahtavaa punk rockia ja alternative rockia soittava yhtye Floridasta. Soittolistallani on ollut kaksi bändin levyä; vuoden 2008 New Wave ja vastikään julkaistu White Crosses. Tähän mennessä Against Me! ei ole oikein iskenyt, mutta tämän suht tehokkaan ja yksinkertaisen rallin myötä pääni sisällä naksahti. Tämähän on hemmetin mainio biisi, jossa on tanssittavuutta, koukuttavat kertosäe ja yleisesti ottaen muutenkin hyvää meininkiä ja musisointia.

Stop! on ilmeisesti pienoinen hitti, onhan siitä videokin tehty. Varmasti joku on sitä mieltä, että tämä ei ole edes tämän albumin paras biisi, saati Against Me!:n parhaimmistoa. Mutta itse tunnen päässeeni bändiä lähemmäksi tämän biisin kautta, joka kuulostaa jopa hieman punkahtavalta Village Peoplelta. Perverssiä, eikös?

Silver Into Steel / Grand Magus

 

 

Tässä ruotsalaisen Grand Magus –yhtyeen vuonna 2008 levyttämässä kappaleessa on kaikki kohdallaan. Kauniit ja kuulaat akustisella kitaralla toteutetut melodiat, jykevät riffit ja majesteetillinen laulu, jylhästä tunnelmasta nyt puhumattakaan. Yhtye soittaa hieman retro-pohjaisesti heavy/doom metallia, ja tässä biisissä kuulee flirttailua jo 70-luvun klassikoidenkin suuntaan. Ei mikään ihmekään, että tämä kolmikko pokkasi Iron Will –albumillaan tunnustusta, muun muassa “kuukauden levy” –tittelin Imperiumissa.

Viisi tyttöä / Joose Keskitalo

Kaverini oli viime viikolla katsomassa Joosea Helsingissä ja kertaili keikkaa viikonloppuna, onhan tuo itsekin tullut nähtyä elävänä Siitäpä tämänkertainen biisivalinta. Joose Keskitalo, välistä Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä keralla soittaa jonkinlaista vinksahtanutta gospelia, joka musiikillisesti tarkoittaa lähinnä ameriikan folkin, suomalaisen kansanmusiikin ja bluesin sekaista häröilyä välistä jopa juurimusiikin sävyttämin väristyksin. Varsin usein Joosen musiikissa saavat tilaa melkoisen negatiiviset sävyt, jotka jotenkin käänteisesti tuntuvat kaikesta yliampuvaisuudestaan huolimatta sopivan tähän juttuun vallan mainioisti.

Tuhoa ja kuolemaa levitetään myös tässä Viisi tyttöä nimisessä veisussa; laulun henkilö palastelee kaiken kaikkiaan viisi kaunista tyttöä tehdäkseen niistä yhden kokonaisen. Väistämättäkin käy mieleeni tarina seppä Ilmarisen kultanaisesta sekä tietenkin myös Uhrilampaat. Musiikillisesti kuollaan perinteisissä maisemissa.

Muista suunnilleen samojen ihmisten kollektiiveistä kannattaa tsekata ainakin Paavoharju, Muuan Mies sekä Harmaa Getto.