Teutonihevin keisaribändi Accept teki taannoin näyttävän paluun, kuten on varmaan huomattu. Siten monet nahkahousuhevimiehet ovat löytäneet levyhyllyjensä kätköistä tämän germaanibändin tuotokset uudelleen. Balls to the Wallia (1983) ja yliarvostettua Metal Heartia (1985) muistellaan kyynelet poskilla, vaikka räkäkurkku Udo Dirkschneider ei olekaan enää mukana. Mutta kuka muistaa Predatoria?
Niin, Peratorihan (1996) oli noin neljäntoista vuoden ajan Acceptin viimeinen albumi, ja kovin halveksitulta albumiltahan se vaikuttaa. Se oli kevyt, jopa kokeileva ja moderni, joka on monin tavoin sidottu aikaansa. Niin, ja se oli erityisen kevyt ultraraskaaseen (ja junnaavan tylsään) edeltäjäänsä Death Row:iin verrattuna. Death Row:lla ei tämmöisiä, Crossroadsin kaltaisia kappaleita ollut. Jösses, tässähän vielä laulaa Dirkschneiderin kanssa bändin basisti Peter Baltes.
Muistakaa, että näihin merkkeihin se Acceptin taru päättyi vuosia sitten. Tosin Blood of the Nations (2010) avaa kirjan uudestaan ja kirjoittaa siihen uusia lukuja.
Ja mitenkäs Haudanusva muuten lausuu yhtyeen nimen? Ässept, Äksept vai Äkkept?
VastaaPoistaSehän on aivan selvä: Äksept. Tuo uus levy oli muuten mainio paluulevy, nuista 1990-luvun touhuista en niin välittänyt.
VastaaPoista