Turkka / Tumppi Varonen & Problems?

 

Tätä merkintää kirjoittaessa käsiteltävä kappale ei ole edes soinut ensimmäistäkään kertaa loppuun asti. Kyseessä on kaikille jokseenkin tutun Tumppi Varosen ja tämän Problems? –yhtyeen tuoreempaa tuotantoa. Haluisitko Tietää? on vain kaksi vuotta vanha teos, mutta äijässä silti näyttää olevan energiaa Turkan kaltaisten punkimpienkin palojen esittämiseen. Varosen tuotanto on ollut lähempänä suomirockia, ja eihän tässäkään kappaleessa ole samaa uhoa kuin 70-luvun lopun klassikoissa.

Itse biisi kertoo Jouko Turkasta, kuinkas muutenkaan. Tarttuvan kappaleen mukana tekisi mieli laulaa mukana, mutta tätäkin kirjoittaessa kello on jo sen verran paljon että naapurini saattaisivat tykätä kyttyrää. Ja meikäläisellä on jopa mukavat naapurit, joten enpä heitä viitsi ehdoin tahdoin ärsyttääkään. Mutta harmi, ettei tätä kappaletta kuultu taannoisella keikalla. Olisin kyllä muistanut, jos tämä olisi soitettu.

Luotan huomiseen / Taiska

Aiemmin oli puhetta suomalaisesta iskelmästä, joka on tietenkin parhaimmillaan silloin kun kyseessä on jokin traditionaalinen kappale, todennäköisesti 1950- tahi 1960-luvuilta. Modernimpi, niin sanottu kulutusiskelmä oli parhaimmillaan 1970-luvulla, joka oli myös käännösiskelmien kulta-aikaa. Jenkat sun muut olivat väistyneet musiikin ottaessa askelia nuorekkaampaan ja populäärimpään suuntaan. Taiskan Luotan huomiseen ei ole poikkeus; käännöiskelmää esitetään ilmeisesti tässäkin, vaikka Taiskalla taitaa käännöksiä olla muita aikalaisiaan vähemmän. Poikkeuksellisen tästä tekee se, että Taiskalla on melko vähän huonoja kappaleita ja hänen äänensä on mukavan persoonallinen. Mombasa niminen debyyttilevy soi aikoinaan autoni kasettipesässä tauotta lähes puolivuotta, niin kauan että siitä tuli kuuntelukelvoton. Tästä ei iskelmä enää parane.

Lapset / Damage

 

 

Ensin oli Poliisivaltio. Sitten tuli Damage, josta taas kuoriutui Warmath. Paikkana on siis 80-luvun Kuopio. Näissä kolmessa bändissä soitti joitakin samoja henkilöitä, vaikkei niitä voikaan täysin samoina yhtyeinä pitääkään. Poliisivaltio soitti hardcorea ja Warmath teknistä thrash metallia, ja Damage mahtuu sinne väliin hardcore-vaikutteiseksi speed metalliksi. Damage oli ensimmäisiä suomalaisia bändejä, jotka soittivat spedeä, sillä bändin omaa nimeä kantanut ep ilmestyi jo vuonna 1986. Samana vuonnahan ilmestyi Varauksesta kehittyneen Vendetankin demo.

Damage on sellaisia ep-levyjä, joille annan täydet pisteet. On hyvin mahdollista, että lisäkseni kukaan muu ei niin tee, mutta en ole kahdessa vuodessa kyllästynyt levyyn lainkaan. Sen ehdottomasti paras kappale on B-puolen aloittava Lapset. Eihän tämä ole järin monimutkaista, mutta sitäkin tarttuvampaa ja selkeä ero Poliisivaltion hardcore-rähjäykseen, joka ei tosin ollut kovin kummoista. Jos saisin hyllyyn vielä Warmathin Gehenna-EP:n, olisi minulla näiden yhtyeiden koko levytetty tuotanto fyysisessä muodossa…

Service for a Vacant Coffin / Autopsy

Tämä death metallin helmi pulpahti mieleeni kun tuo kappaleen alun hidastelun jälkeinen riffi oli soinut päässäni jo pidemmän aikaa. En vain saanut kiinni siitä, mikä bändi oli kysessä kuin vasta pari päivää sitten, Amerikan Autopsyhän se. Pahemmin ei ole tätäkään klassikkobändiä tullut kuunneltua, itse asiassa ei tämän Severed Survival debyytin ja sitä seuranneen Retribution for the Dead minin lisäksi juurikaan mitään. Eräs seikka kuitenkin pisti silmään, ainakin tämän kappaleen kohdalla, nimittäin Autopsy kuulostaa enemmän ruotsideathilta kuin amerikkalaiselta. Tuollainen siis tuli mieleen näin äkkiseltään. 

Autopsyä sietäisi kuitenkin tutkia tarkemmin, sen verran tärkeästä yhtyeestä on kuitenkin kyse. Myös sellaiset nimet kuin Malevolent Creation tahi Incantation ovat jääneet myös omalta kohdaltani turhan vähälle huomiolle kun kerran ameriikandödöstä puhutaan.

Will…? / Rattus

 

Hardcore punkista tuttu Rattushan teki vähän spedemetalliakin 80-luvun puolivälin jälkeen. Metallivaikutteet olivat jo ilmeisiä vuonna 1987 ilmestyneellä Stolen Life-albumilla, joka olisi ollut Suomen ensimmäinen speed metal-albumi, jos se vaan olisi julkaistu Suomessa. Itse albumista on lisätietoa täällä.

Vaikka speed metal on Rattuksen osalta historiaa, niin tämä biisi ei ole. Se on nauhoitettu myös 2000-luvulla uudestaan Voittaako pahuus-nimellä yhtyeen paluualbumi Rattukselle (2005). Itse pidän tätä biisiä yhtenä Rattuksen parhaimmista, vaikka Rattuksella on tolkuton määrä hyviä biisejä. Tämä versio vaan on tynkä: nimestä on saksittu “Evil Win” pois ja tämä kappalekin kellottaa vain kaksi minuuttia.

Suloinen myrkynkeittäjä / Mariska & Pahat Sudet

Flunssassa on päässäni soinut myös tämä Mariskan uutta tyyliä edustava kappale, jota ahkerasti, ainakin Radio Suomella tuntuvat soittavan. Mariska heitti hiphopin huitun helkuttiin ja alkoi laulamaan iskelmän suuntaista musiikkia tukenaan mainio Pahat Sudet -yhtye. Viime aikoina on ollut selvästi havaittavissa trendi, jossa nuoremman polven muusikot ovat ottaneet iskelmän omakseen ja tätä kautta myös tuo keski-ikäisten suosima tyylisuunta on saanut uutta, vakavammin otettavaa verta mukaansa. Toki iskelmässä on nykyaikanakin ollut ihan mukiinmeneviäkin artisteja, mutta reilusti suurinta osaa tuosta genrestä on dominoinut aivan kammottavan halvan kuuloiset sunnuntailaulut. Parhaat, ihan oikeasti hyvät iskelmäthän tehtiin 70-luvulla tahi aiemmin. Nyt tuo saattaa ollamuuttumassa.

Sanottakoon nyt vielä, että tuosta hippihopista en koskaan ole erityisemmin innostunut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja Mariska ei koskaan kuulunut niihin poikkeuksiin. Nyt tätäkin kelpaa jo kuunnella, tässähän ihan lauletaan.

800 Grader / Ebba Grön

 

Ebba Grön taitaa olla kovin Ruotsissa koskaan vaikuttanut punk-bändi, mutta “Åttahundra grader” ei taida olla Ebbojen paras biisi (STAATEN OCH KAPITAAALET!!), vaikka Kärlek & Uppror onkin bändin paras levy. Tuolla vuonna 1981 ilmestyneellä kiekolla bändi lipui pois punk-muotista kohti stadionrock-soundia. Kärlek & Uppror olikin ilmestyessään jymymenestys, sillä siitä tykkäsivät sekä punkkarit että valtavirtarockarit, sekä Ruotsissa että ulkomailla.

Oliko Ebba Grön Ruotsin The Clash vai Eppu Normaali? Ebba Grön ei ehtinyt kollegoidensa tavoin julkaista ensimmäistäkään paskaa albumia, vaan laittoi pillit pussiin jo vuonna 1982. Ebba Grönistä sikisi suositumpi Imperiet, ja molempien bändien keulakuva Joakim Thåström on niittänyt mainetta myös sooloartistina.

Me ollaan hänen lapsiaan / Rölli

Olen ollut koko viikon flunssassa, joka tarkoittaa myös sitä, että olen katsonut tolkuttoman määrän elokuvia.

Viimeimmäksi, noin kymmenen minuuttia sitten tuli katsottua Rölli - Hirmuisia kertomuksia. Rölli oli yksi lapsuuteni suurimmista lastenohjelma-suosikeista siinä missä esimerkiksi Muumitkin. Me ollaan hänen lapsiaan valikoitui nyt sen takia, että se kuuluu tuohon vuonna 1991 valmistuneeseen rölli-elokuvaan.
Jos tuon irrottaisi kokonaan asiayhteydestään, voisi tuon kuvitella olevan gospelia, jota se onneksi ole.
Suurimmasta osasta muita rölliralleja tämä eroaa siinä, että päätulkitsijana on Maahiskeiju eli Sari Mällinen. Tosin Rölli laulaa kuitenkin mukana, pienemmässä roolissa vain. Vierailevia esittäjiä on röllissä ollut myöhemminkin, nimittäin Usvametsän neito laulaa luikauttaa jossain kappaleessa.

Allu Tuppurainen on mainio mies musiikin saralla, sillä monet rölli-laulut ovat oivaltavia ja kekseliäitä sekä varsin usein myös suoraan sanoen erittäin hyviä. Rölli-sarjaa tehtiin vuodet 1986-2001, mutta minä en kyllä muista mitään yhdeksänkymmentäluvun keskivaiheen jälkeisistä tunnelmista. Noita uudempia röllejä tekisi mieli nähdä, vanhoja olenkin kirjastosta lainannut kun DVD:lle näemmä olivat painettu. Rölli ja metsänhenki -elokuvan kyllä muistan, mainio oli sekin, mutta tämä uusin ja tällä kertaa animoitu Röllin sydän ei kyllä napannut sitten alkuunkaan. Rölliä ei mielestäni ole suotavaa animoida aluunkaan. Pahakseni en panisi jos uusia jaksoja vielä joskus tehtäisiin, vaikka Allu on muistaakseni joskus sanonut ettei uusia jaksoja enää tehdä. Toivossa on hyvä elää.

Saatana on Herra / Rytmihäiriö

 

Tämä biisi on soinut päässäni koko viikonlopun. Perjantainen keikka Suistolla oli erityisen raaka ja tolkuton, varmasti paras tähän mennessä näkemäni. Lisäksi haastattelunauhasta on purkamatta vielä viitisen minuuttia ja keikasta tuleva raportti on viittä vaille valmis, joten tämä soi päässäni varmasti vielä pari päivää. Mutta onhan tämä yksi parhaimmista Rytmihäiriön 2000-luvun biiseistä. Julkaistu siis samannimisellä paluulevyllä vuonna 2005. Haudanusvakin varmaan muistaa tuon ajanjakson?

“Esimerkiksi lause “Saatana on herra” on varmasti suurimmalle osalle ihmisistä ei-toivottua informaatiota.”

SAATANA ON HERRA!

Lasso / Tapio Rautavaara

Tapio Rautavaara kuuluu ikisuiikkeihini ja niihin harvoihin iskelmälaulajiin, jotka ovat täysin uskottavia eivätkä aiheuta piiruakaan häpeää kuulijalleen. Nyt esittelyssä on hieman harvinaisempi ralli, Lasso, Rautavaaran länkkärivaiheen levytys kuusikymmentäluvun keskivaiheilta. Kuten tavallista, on kappaleen säveltänyt Toivo Kärki ja sanoituksesta vastaa Reino Helismaa. Toinen hiiskatin kova länkkärilevytys on Ringo samoilta ajoilta. Lopuista Tapsan nappiosumista en sano mitään, tiedätte ne kuitenkin.

Pikkuhitleri / Pelle Miljoona & N.U.S.

“Ennen oli moottoritie kuuma, nyt Exressbus on siististi cool”. Ennen moottoritien kuumenemista Pelle Miljoonalla oli Savonlinnassa N.U.S. –bändinsä, jonka kanssa tämä rynni ensimmäisten joukossa tekemään suomalaista punk rockia. Bändi sai vain aikaiseksi yhden pitkäsoiton, pari singleä ja osallisuuden Pohjalla-kokoelmalle. Vuonna 1978 ilmestynyt Pelle Miljoona & N.U.S. –albumilla on monia biisejä, joita voisi pitää punk-klassikkoina, joukossa myös tämä Pikkuhitleri. Teknisesti haparoivaa, soundillisesti onnetonta ja rakenteellisesti yksinkertaista. Tämä on punk?

Pelleä pidettiin synkistelijänä tämän kantaa-ottavuuden vuoksi, vaikka Pikkuhitleri on vielä aika kesyä kamaa, kun jo ajattelee samoihin aikoihin aktivoitunutta Crassia. Olen tosin huvittunut siitä faktasta, että “rautakanslerin” piti alunperin olla “paperitiikeri”. Mainittakoon nyt vielä, että kaverini (joka ei varmaan tajua lukea tätä blogia) näyttää kovasti nuorelta Pelleltä…

The Battle Hymn of the Eristocracy / Aarni

Puttepossun nimipäiviä eilen vietettiin... Sitä muistuttaapi erehdyttävästi tämä Aarnin kappale. Aarni soutaa syvässä musiikillisessa alkulimassa ja vielä syvemmällä konseptin vastaavassa. Itse Aarni kuvailee musiikkiaan Avant-Garde mooD Musickiksi, siis käytännössä erittäin kokeellista doomin katkuista metallia. Tämä kappale on alunperin tuttu sellaisesta kulttiopuksesta kuin Principia Discordia, josta minulla ei itse asiassa ole lainkaan hajua tuota wikipedian linkkiä enempää. Discordia on siis ilmeisesti jokin kaaoksen ympärille rakennettu uskonto. Kappale on niin outo, että se on varsin tarttuvakin.

Aarni on todennäköisesti yhden ihmisen projetki, vaikka nettisivuillaan annetaankin ymmärtää, että siinä soittavat erinäiset hahmot kuten Doomintroll tahi Mistress Palm (käykää katsomassa kuvat!). Joitain auttavia käsiä lienee silti käytetty. Mainiota on, ettei mystisyyden verho raotu liikaa. Muitakin aiheita toki musiikissaan käsitellään kuin tuota Discordiaa, Kalevalaa ja Lovecraftia ainakin.